Ensimmäiset viikot vauvan kanssa olivat helppoja. Sehän vain söi ja nukkui, nukkui ja söi. Ja syömäänkin piti välillä herättää, koska neuvolantäti käski. Öisin en herännyt vauvan nälkäiseen itkuun, vaan omien tissien pakotukseen ja pursuavaan maitoon.
Kun mies palasi kolmen viikon jälkeen takaisin töihin, kaikki muuttui. Vauva alkoi itkeä iltaisin ja öisin. Syöminen sai vatsan kipeäksi ja kun kipu helpotti, oli taas nälkä. Siinä kertyi kilometrejä ympäri asuntoa kävellessä ja hytkytellessä.Tuli selväksi kuinka monesti ehtii kiertää keittiön "Tuiki, tuiki tähtösen" aikana ja keittiön digitaalinen kello, jonka valossa taivalsimme, kertoi kauanko siihen kului aikaa.
Vatsavaivojen vihdoin helpottaessa tuli ensiksi nuha, sitten vauvan kokeilut siitä, voiko koko yön valvoa. Kyllä voi, valitettavasti. Ja jos vauva saikin jonkin silmäyksen unta, niin kumpikaan vanhemmista ei saanut. Yön valvomisen jälkeen oli kuitenkin aivan oikeutettua olla väsynyt ja turhautunut. Valvomisten kautta löytyi lopulta oma aikataulu: illalla seitsemältä nukkumaan ja aamulla seitsemältä ylös. (Vauva on jo jonkin aikaa sitten yrittänyt siirtyä kesäaikaan: kuudelta aamulla ylös ja iltakuudelta ollaankin jo tosi väsyksissä.)
Nukkumaan menon ja heräämisen väliin kuitenkin mahtuu monta monituista ruokailukertaa. Eräänä yönä sinnittelin unen horteesta sen verran tajuihini joka syötöllä, että laskin heräämiset. Sinä yönä niitä oli kahdeksan, mutta tuntui, ettei se edes ollut ennätys. Niinpä yritinkin alkaa parantamaan vauvan nukkumista: illalla maissipuuroa, jotta nälkä ei yllättäisi heti, unipussi käyttöön, ettei vilu yllätä, kun vauva potkii peiton pois. Oman jaksamisen mukaan tsemppausöitä, jolloin vauva nostetaan joka syötön jälkeen omaan sänkyyn, ettei hän herää vanhempiensa liikkeisiin.
Maissipuuro uppoaakin ihan kivasti. Tosin se ei ole suuresti syömistiheyteen vaikuttanut. Odotan lisää ikää, jotta päästään oikeiden puurojen pariin. Unipussi taas aiheutti aluksi muutaman yön kestäneet hulinat. Vai sattuiko siinä vain samaan ajankohtaan innostus jokelteluun. Omaan sänkyyn nostaminen sai aluksi vauvan heräämään noin tunnin sisään siirtämisestä. Perhepedin lämpö ja pehmeys taisivat puuttua. Menneen viikon aikana kuitenkin unipussi on alkanut kelvata, ja viime yönä vauva viihtyi omassa sängyssä pari tuntia putkeen. Heräämisiä oli "vain" kuusi, joista yhden vauva hoiti omatoimisesti nukahtamalla itse uudestaan.
Onneksi parin kuukauden päästä "saa luvan" yösyötöistä vieroittamiseen. Siihen asti taitaa meidän perheessä olla ainakin yksi, joka valvoo...
(Kirjoitin tämän maaliskuun alussa. Jostain syystä julkaiseminen jäi.)
Kun mies palasi kolmen viikon jälkeen takaisin töihin, kaikki muuttui. Vauva alkoi itkeä iltaisin ja öisin. Syöminen sai vatsan kipeäksi ja kun kipu helpotti, oli taas nälkä. Siinä kertyi kilometrejä ympäri asuntoa kävellessä ja hytkytellessä.Tuli selväksi kuinka monesti ehtii kiertää keittiön "Tuiki, tuiki tähtösen" aikana ja keittiön digitaalinen kello, jonka valossa taivalsimme, kertoi kauanko siihen kului aikaa.
Vatsavaivojen vihdoin helpottaessa tuli ensiksi nuha, sitten vauvan kokeilut siitä, voiko koko yön valvoa. Kyllä voi, valitettavasti. Ja jos vauva saikin jonkin silmäyksen unta, niin kumpikaan vanhemmista ei saanut. Yön valvomisen jälkeen oli kuitenkin aivan oikeutettua olla väsynyt ja turhautunut. Valvomisten kautta löytyi lopulta oma aikataulu: illalla seitsemältä nukkumaan ja aamulla seitsemältä ylös. (Vauva on jo jonkin aikaa sitten yrittänyt siirtyä kesäaikaan: kuudelta aamulla ylös ja iltakuudelta ollaankin jo tosi väsyksissä.)
Nukkumaan menon ja heräämisen väliin kuitenkin mahtuu monta monituista ruokailukertaa. Eräänä yönä sinnittelin unen horteesta sen verran tajuihini joka syötöllä, että laskin heräämiset. Sinä yönä niitä oli kahdeksan, mutta tuntui, ettei se edes ollut ennätys. Niinpä yritinkin alkaa parantamaan vauvan nukkumista: illalla maissipuuroa, jotta nälkä ei yllättäisi heti, unipussi käyttöön, ettei vilu yllätä, kun vauva potkii peiton pois. Oman jaksamisen mukaan tsemppausöitä, jolloin vauva nostetaan joka syötön jälkeen omaan sänkyyn, ettei hän herää vanhempiensa liikkeisiin.
Maissipuuro uppoaakin ihan kivasti. Tosin se ei ole suuresti syömistiheyteen vaikuttanut. Odotan lisää ikää, jotta päästään oikeiden puurojen pariin. Unipussi taas aiheutti aluksi muutaman yön kestäneet hulinat. Vai sattuiko siinä vain samaan ajankohtaan innostus jokelteluun. Omaan sänkyyn nostaminen sai aluksi vauvan heräämään noin tunnin sisään siirtämisestä. Perhepedin lämpö ja pehmeys taisivat puuttua. Menneen viikon aikana kuitenkin unipussi on alkanut kelvata, ja viime yönä vauva viihtyi omassa sängyssä pari tuntia putkeen. Heräämisiä oli "vain" kuusi, joista yhden vauva hoiti omatoimisesti nukahtamalla itse uudestaan.
Onneksi parin kuukauden päästä "saa luvan" yösyötöistä vieroittamiseen. Siihen asti taitaa meidän perheessä olla ainakin yksi, joka valvoo...
(Kirjoitin tämän maaliskuun alussa. Jostain syystä julkaiseminen jäi.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti